Tuulikki Juusela Oy / WomCo Ltd

TYÖN ILOA - HENKISTÄ HYVINVOINTIA

RISTIRIITOJEN RAKENTAVA RATKAISU
Työyhteisökouluttaja VTM Tuulikki Juuselan johdolla olimme 10.4.2002 Joutenlammella pohtimassa tärkeitä työyhteisöasioita. Aiheina oli muun muassa se, miten ristiriidat syntyvät, miten niitä ratkaistaan ja voiko niitä ennaltaehkäistä. Iltapäivän aikana saimme paljon hyödyllistä tietoa ja ajattelemisen aihetta. Konfliktien ratkaisemisessa on tärkeää löytää todelliset solmukohdat. Analyysin jälkeen tulisi miettiä yhdessä, miten yhteentörmäyksiin johtavat ongelmat ja epäkohdat voitaisiin poistaa. Työpaikan rakenteisiin, johtamistapoihin tai organisaatioon pesiytyneet ongelmat voivat heijastua työnjakoihin, tiedon kulkuun ja ihmisten käyttäytymiseen. Joskus esimerkiksi uudenlainen työnjako, tavoitteiden selkiinnyttäminen, tiedonkulun tehostaminen ja työnohjaus voivat lisätä työyhteisön toimivuutta. 

ONGELMAT EIVÄT OLET UMPIKUJIA

Kokonaiskuvan saaminen työyhteisön ongelmista ja konfliktiin johtaneista syistä edellyttää kaikkien osapuolten näkemysten kuuntelemista ja huomioon ottamista. On hyvä pohtia, mitkä ovat rakentavat menettelytavat ongelmien ratkaisemisessa ja tehdä ne tiettäväksi organisaation jäsenille. Keskinäistä luottamusta ja yhteistyötaitoja tulisi työyhteisössä rakentaa pitkällä aikavälillä ja mieluiten rauhallisista oloista ja tilanteista aloittaen.

Juusela erotti kaksi erilaista tapaa ratkaisujen löytämiseen: ongelmakeskeisen (purnaaminen, valittelu, syyllisten ja puutteiden etsiminen sekä kielteiset tulevaisuudenkuvat) ja ratkaisukeskeisen (mahdollisuuksien ja vahvuuksien löytäminen sekä myönteisen tulevaisuuden kuvitteleminen). Hän puhui myös yksimielisyyttä etsivästä konfliktin hallinnasta, jossa aktiivisesti kuunnellaan toista osapuolta, todetaan myönteisiä asioita ja etsitään rakentavassa hengessä vaihtoehtoja tilanteelle. Juusela totesi, että kaikissa työyhteisöissä on vahvuuksien ohella myös ristiriitoja. Tulisikin pyrkiä luomaan työyhteisöön ratkaisukeskeinen ilmapiiri, jossa ristiriidat ymmärretään tavalliseen elämään kuuluviksi ilmiöiksi, joiden ratkaiseminen on pikemminkin haaste kuin hankala asia. Käsittelemällä ristiriitoja varhaisessa vaiheessa estetään niiden pitkittyminen ja paheneminen. Jos tavoitteena on oppiminen ja kehittyminen eikä vain suoriutuminen kulloisestakin päivästä, se heijastuu tapaan suhtautua virheisiin, paneutua asioihin ja tapaan ratkaista ongelmia.

Tärkeä taito on myös kyky ottaa kritiikkiä vastaan. Työssä ja vaivassa opin tuntemaan myös itseäni. Tunnistetuista puutteista on mahdollista tuottaa uutta osaamista ja henkistä pääomaa organisaation käyttöön. Kriisi ja ristiriitojen rakentava käsittely voi olla myös sysäys uuteen myönteiseen kehityskulkuun.

MITEN VAIKUTAN TYÖYMPÄRISTÖÖN?

Juusela herätteli miettimään kysymystä, mikä on yksilön ja mikä työyhteisön vastuu työpaikan ilmapiirin, asenteiden ja arvojen luomisessa. Hän totesi: "Jokaisen olisi otettava vastuu siitä, mitä tuo työhön mukanaan aamulla. Tuntuuko aamusi jo tympeältä ja työhöntulo vastenmieliseltä? Se heijastuu omassa käytöksessäsi sanattomana viestinä."

Työn pitäisi olla mielekäs haaste, jonka parissa aika kuluu mukavasti, mutta aina ei näin ole. Työelämän arki koettelee meitä toisinaan. Mieltä kaihertavat asiat on joskus hyvä puhua "ulos" ja näin tuulettaa myös tunteitaan. Tunteet "tarttuvat" helposti työntekijästä toiseen. Tämä tuulettaminen tulisi tapahtua kuitenkin sillä tavalla, ettemme vahingoita ja loukkaa toisia ihmisiä. Monesti joudumme kamppailemaan myös itsemme kanssa. Suurin voitto ei olekaan toisen, vaan itsemme voittaminen. Vastuu elämästämme ja käyttäytymisestämme kuuluu ensisijaisesti meille itsellemme.

Mielellämme toimimme yhteistyössä sellaisten ihmisten kanssa, jotka kuuntelevat meitä ja osoittavat ymmärtämystä. Fredrik Wislöff sanoo kirjassaan Elämäntaide, että "ihmiset ovat sitä, miksi heidät teemme". Eli ympärillä toimivien ihmisten reaktiot heijastavat meidän omaa sisimpäämme. Tämä antaa aihetta itsereflektioon. Millä tavalla kommunikoimme kollegoillemme? Taitomme joutuvat koetukselle etenkin silloin, kun joudumme käsittelemään ns. ikäviä asioita (epäkohtia, väärinkäsityksiä ja väärinymmärtämisiä). Kultainen sääntö (kohtele toista kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan) antaa hyvän ohjeen kaikkeen vuorovaikutukseen vaikka emme kykene sitä aina noudattamaan.

Harva on niin itsenäinen ja siten varustettu, ettei hän tarvitsisi tunnustusta ja hyväksyntää. Työn ilo, itseluottamus ja toimintakyky lisääntyvät pienestäkin rohkaisevasta sanasta. Tällaisia pieniä huomaavaisuuden eleitä voisimme viljellä enemmän, sillä ne eivät maksa mitään, mutta niillä on suuri kantava voima arjen työssä. Työyhteisössämme on mahtavat voimavarat ja monipuolinen asiantuntemus. Yhteinen haasteemme on Juuselan sanoin, "miten saamme tästä yhteisöstä parasta mahdollista aikaiseksi". (MaH)

Lähde: http://koklweb1.oulu.fi/kampus/touko2002/0502.html-ssi 

KOULUTUSKOKONAISUUDEN TARKEMPI SISÄLTÖ SUUNNITELLAAN TILAAJAN KANSSA

JATKA KOULUTUSOHJELMIIN

TAKAISIN PÄÄSIVULLE